Zamzara/fi

Zamzara

Kehittäjä	Jukka Tapanimäki
Julkaisija	Rack It (Hewson)
Suunnittelija	Jukka Tapanimäki
Säveltäjä	Charles Deenen (Maniacs of Noise)
Julkaistu	1988
Alusta	Commodore 64
Lajityyppi	Shoot'em Up, tasohyppely
Pelaajat	Yksinpeli
Lataa
Lisätiedot

Kävijöiden arvio
Arvosana: 89% (äänestä)
Arvostelut
Arvostelija	Arvosana
{{{Publication}}}	{{{Score}}}
{{{Publication2}}}	{{{Score2}}}
{{{Publication3}}}	{{{Score3}}}
{{{Publication4}}}	{{{Score4}}}
{{{Publication5}}}	{{{Score5}}}

Zamzara julkaistiin Commodore 64:lle vuonna 1988. Pelin on kehittänyt Jukka Tapanimäki, joka oli ennen tätä kolmatta kaupallista peliään tullut tunnetuksi Octapoliksen ja Netherworldin kehittäjänä. Zamzara sai ilmestyessään varsin hyvän vastaanoton ja sitä kutsuttiin Zzap!64-lehdessä yhdeksi parhaaksi budjettipeliksi saaden arvosanaksi 91%.

Juoni

Zamzarasta piti alunperin tulla Impossible Missionin tapainen peli, mutta Hewsonin vaatimuksesta lopputuloksena oli suoraviivaisempi toimintaräiskintä. Pelissä ohjataan päheän näköistä vihreää avaruusoliota, jonka piirteet näkyvät yksityiskohtaisesti otsikkoruudulla, mutta itse pelissä hahmo muistuttaa enemmän Alien-elokuvissa esiintyvää Xenomorphia. Pelaajalla on 15 minuuttia aikaa selvitä laboratoriokompleksista ja paeta pelastusaluksella ennen pommin räjähtämistä. Mielenkiintoista on, että pelissä ei kerrota suoraan oletko hyvä avaruusolento pahalla planeetalla vai paha avaruusolento, joka yrittää tuhota maailman. On hienoa että tämä puoli pelistä jää pelaajan mielikuvituksen varaan. Lapsena ajattelin aina olevani paha avaruusolio.

Suunnittelu

Peli näyttää todella hyvältä. Pelaajan ohjaama avaruusolento on hyvin piirretty ja animoitu. Pelin todelliset tähdet ovat kuitenkin erilaiset viholliset, joita pelaajan on tapettava. Viholliset ovat hyvin suunniteltu ja niitä lukuisia eri näköisiä ja kokoisia. Verrattuna mihin tahansa kuusnelosen peliin, Zamzaran viholliset ovat parhaasta päästä.

Pelaaminen

Zamzara tunnetaan murskaavasta vaikeusasteestaan. Kuvakaappausten perusteella voisi kuvitella, että ruudut pystyy juoksemaan läpi asettaan paukutellen. Tällä tavalla ei kuitenkaan pääse pitkälle vaan pelaajan on mietittävä etenemistään tarkemmin. Peli on vaikea, mutta sujuvan ohjauksen ansiosta reilu, joten viholliset on voitettavissa taidolla.

Zamzarassa on lisäksi hyvä valikoima aseita, joilla viholliset voidaan ampua pois tieltä. Tavallisen käsiaseen lisäksi käytettävissä on fotonilaseri, joka pitkin ruutua sinkoilessa vahingoittaa kaikkia tielle osuvia. Verkkomiina asettaa miinoja joka puolelle ruutua ja ydinlaseri on kuin fotonilaseri, mutta tehokkaampi.

Kaiken kaikkiaan Zamzara on mainio peli ja todella haastaa pelaajan taidot. Se on tämän aikakauden todellinen klassikko ja kannattaa etsiä kokoelmiin.